Puheet Ukrainan juutalaisten tukitapahtumassa 18.9.

Kuvassa vas. pj. Kari Teittinen ja Pirjo Karttunen Elämän marssi ry:stä, Kostjan Ukrainasta, konsuli Iris Malka Israelin suurlähetystöstä, kansanedustaja Peter Östman, Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, Nadiia Fedorova Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:stä ja Elämän marssi ry:n varapj. Risto Huvila.

Elämän marssi ry:n yhteistyössä Helsingin juutalaisen seurakunnan kanssa järjestämä Ukrainan juutalaisten tukitapahtuma keräsi Kampin kauppakeskuksen edustalle eli Narinkkatorille lähes 200 Ukrainan, Israelin ja juutalaisten ystävää.

Sää suosi tapahtumaa, jossa puhuivat Elämän marssi ry:n edustajien lisäksi Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, kansanedustaja Peter Östman, juutalaisyhteisön edustaja Baruch ben Gershon Ha Cohen ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa Ry:n Nadiia Fedorova.

Voit lukea heidän puheensa täältä:

Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov:

Eduskunnan Israelin ja Ukrainan ystävyysryhmien puheenjohtaja, kansanedustaja Peter Östman, Suomen Elämän Marssi ry:n puheenjohtaja, tri Kari Teittinen, arvoisat puhujat, hyvät naiset ja herrat.

Minulle on kunnia tervehtiä teitä Israelin valtion ja Helsingin Israelin suurlähetystön puolesta. Kiitos puheenjohtaja Teittiselle ja Elämän Marssi-järjestölle, että olette järjestäneet tämän tärkeän tapahtuman.

Helmikuusta lähtien olemme todistaneet Ukrainan tragediaa. Sodan tuskallinen taakka on langennut syyttömille siviileille. Kun kuukaudet kuluvat ja otsikot vähenevät, on vielä tärkeämpää muistaa, että konflikti riehuu tavallisissa kylissä ja kaupungeissa ja tavallisten siviilien olosuhteet ovat entistä epätoivoisempia. Velvollisuutemme ei ole vain muistaa siviilejä, vaan auttaa heitä aktiivisesti.

Ukrainassa on tietysti suuri juutalaisväestö. Israelin valtio on sitoutunut siihen, että juutalainen elämä jatkaa kukoistamistaan Euroopassa ja olemme sitoutuneet vahvaan yhteistyöhön eri yhteisöjen kanssa. Sodan alusta lähtien Israel otti aktiivisen roolin antamalla Ukrainalle humanitääristä apua. Olimme ensimmäisenä valtiona rakentamassa kenttäsairaalaa Ukrainan rajojen sisäpuolelle.

Kehitysapuohjelmamme MASHAV esimerkiksi on toimittanut lämpimiä aterioita ja vettä Ukrainaan.
Israelin sairaalat hoitavat haavoittuneita ukrainalaisia sotilaita sekä siviilejä, jotka eivät voi saada tarvitsemaansa hoitoa kotona -esimerkkinä syöpäsairaat ukrainalaislapset.
Ukrainan naapurimaihin Israel on osoittanut pakolaisapua ukrainalaisille sekä neuvoneet vastaanottajamaita kriisijohtamisessa.

Yritämme myös katsoa konfliktin yli. Israel voi käyttää omaa asiantuntemustaan fyysisissä ja psyykkisissä kuntoutuksissa, varsinkin mitä tulee traumoihin, kouluttamalla Ukrainan terveysalan ammattilaisia.

Kun juutalaisten uusi vuosi (5783) lähestyy alkaen tasan viikon päästä, voimme vain toivoa, että ensi vuosi olisi parempi meille kaikille. Juutalaisessa uudessa vuodessa, Rosh Hashanah’ssa on vahva uudistuksen ja uuden alun sanoma. Tänä aikana me kaikki voimme katsoa sieluumme ja päättää mitä voimme tehdä paremman maailman ja rauhan puolesta.

Minulle uusi vuosi on suuri toivon symboli, HaTikva, kuten sanomme hepreaksi, ja joka on myös kansallislaulumme. Toivottavasti meillä on intoa nousta surun yläpuolelle, uudistaa sitoutumisemme jatkaa eteenpäin haasteista huolimatta ja tarttua paremman tulevaisuuden lupaukseen.
Toivotan teille kaikille onnellisempaa, rauhanomaisempaa Uutta Vuotta! Shana tova!

Toda raba, kiitos!

Kansanedustaja Peter Östman

Your exxellency Ambassador Haagit Ben Yakov, rakkaat ukrainailaiset ja juutalaiset, arvoisa yleisö

Kun minut 3 vuotta sitten valittiin eduskunnan Ukraina-ystävyysryhmän puheenjohtajaksi, en ymmärtänyt, tuskin kukaan muukaan, millaisia haasteita Ukraina ja sen kansa tulisivat kohtaamaan.

Vajaa vuosi sitten, kuudes lokakuuta, sain osallistua presidenti Zelenskyn isännöimään Babyn Jarin joukkomurhan muistotilaisuuteen Kiovassa. Babyn Jarin joukkomurha vuonna tuhatyhdeksänsataaneljäkymmentäyksi oli toisen maailmansodan aikaan tapahtuneen juutalaisten kansanmurhan toiseksi suurin yksittäinen joukkomurha.

Tänä vuonna, maaliskuun alussa, Venäjän armeija umpui Kiovan lähistölle kaksi ohjusta, jotka aiheuttivat valtavan räjähdyksen. Iskussa kuoli ihmisiä, Taloja vaurioitui ja tv-lähetyksiä keskeytyi. Isku kohdistui juuri tähän Babi Jarin alueelle – siis paikkaan jossa sijaitsee toisen maailmansodan aikana tapahtuneen juutalaisten joukkomurhan muistomerkki. Ei voi muuta sanoa kun että tämäkin oli raakamaista, barbaarista ja julmaa toimintaa!

Arvoisa yleisö, en voi välttyä näkemästä yhtäläisyyksiä maidemme Ukrainan, Suomen sekä myös Israelin välillä. Myös Israel on kansa, joka asuu voimakkaiden vihollisten naapurissa; kolmen maanosan ja kulttuuripiirien leikkauspisteessä.

En halua sanoa vain kauniita sanoja kansallisen identiteetin merkityksestä. Uskon, että ihmisellä on suurempi merkitys ja identiteetti, kuin olla vain oman kansansa tai kieliryhmänsä jäsen. Jokaisen olisi tehtävä toisille kaikki se, minkä haluaisi toisten tekevän itselleen. Siihen meidät on myös kutsuttu.

Tänään Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt jo 206 päivää. Yli 200 pv sotaa. Yli 200 pv kuolemaa, tuhoa ja kärsimystä. Yli 200 pv Venäjän terroria Ukrainan kansaa kohtaan.

Kiitos ukrainalaisille siitä, että te olette olleet – ja olette edelleen – valmiita taistelemaan oman itsenäisen kotimaannne puolesta valtavista uhrauksista huolimatta. Samalla te taistelette demokratian, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien puolesta koko Euroopassa.

Kenelläkään ei ole mitään oikeutta sanoa, etteikö Ukraina tai Israel olisi oma kansakuntansa. Molemmat maat ovat maksaneet ja maksavat yhä itsenäisyydestänne valtavan kovan hinnan.

Sodan alkaessa Ukrainassa asui arviolta 80.000 juutalaista. Yksi heistä on Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Juutalaiset järjestöt pyrkivät evakuoimaan mahdollisimman monta holokaustista selviytynyttä vanhusta turvaan Ukrainasta.

Yli 12000 juutalaista on kevään aikana muuttanut Ukarainasta Israeliin ja merkille pantavaa on että Venäjältä ja Valko-Venäjätä vielä enemmän.

Arvoisa yleisö, pitkittyneellä sodalla on riskinsä. Enemmän uhreja, enemmän kärsimystä. Mutta siihen liittyy myös toinen riski. Riskinä on, että myös me alamme turtua tähän tilanteeseen.

Eurooppa – eivätkä muut demokratiaa puolustavat maat – saa turtua sotaan ja unohtaa ukrainalaisten hätää. Niin humanitaarisen kuin sotilaallisenkin avunannon tulee jatkua, jotta pian näemme sen päivän, kun sota päättyy.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Venäjän hyökkäyksen jälkeen olemme saanet nähdä ennennäkömötöntä autamishalua suomalaisten keskuudessa.

Olen viime kuukausina seurannut läheltä sitä byrokratian myllyä, jonka läpi pakolaiset joutuvat kulkemaan. Voin taata, ettei heillä ole helppoa. Siksi onkin niin tärkeää, että joka paikkakunnalla löytyisi ihmisiä, kanssakulkijoita, jotka ovat valmiina auttamaan näissä arjen haasteissa.

Eduskunnan ystävyysryhmätoiminnan kautta minulle on auennut aivan erilainen maailma ja todellisuus. Olen nähnyt paljon kärsimystä. Mutta olen myös saanut valtavasti uusia ystäviä, täällä Suomessa, mutta myös vieraillessani sekä Ukrainassa että Israelissa. Olen tästä kaikesta syvästi kiitollinen.

Haluan välittää eduskunnnan Ukraina-ystävyysryhmän kiitoksen Suomalaisten tuesta Ukrainan ja sen kärsivän kansan hyväksi.

Nyt tarvitaan laajaa kansainvälistä solidaarisuutta ja yhtenäisyyttä. Niin humanitaarisen kuin sotilaallisenkin avunannon on jatkuttava, jotta pian näemme sen päivän, kun sota päättyy ja maan jälleenrakennus saadaan hyvään vauhtiin, jotta maassa voidaan jatkaa elämää vapaina ja itsenäisinä.

Rauhaa ja menestystä Ukrainalle ja Israelille.

Slava Ukraini!

Baruch ben Gershon Ha Cohen, juutalaisyhteisön edustaja

Hyvät suomalaiset ystävät! Haluan ensiksi kiittää järjestäjiä mahdollisuudesta esiintyä edessänne. Olen juutalainen ja edustan juutalaista kansaa ja olen Ukrainan kansalainen.

Aloitan puheeni kahdella kysymyksellä:

  1. Miksi minä, joka olen juutalainen, seison edessänne pakolaisena?
  2. Miksi kymmenet tuhannet Ukrainan juutalaiset ovat jättäneet omaisuutensa, työnsä, läheisten hautapaikat ja paenneet Ukrainasta? Vastaan teille näihin kysymyksiin.

Aamulla, 24. helmikuuta 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainan alueelle ilman sodanjulistusta. Pommituksia ja raketti-iskuja, tuhansia kuolleita.  Ukrainan juutalaisilla alkoi välittömästi toimia historiasta nouseva holokaustin geeni. Tämä sisäinen koodi on siirtynyt sukupolvesta toiseen. Jokaisella Ukrainan juutalaisella on holokaustissa kuolleita sukulaisia. Pelkästään omassa perheessäni kuoli 14 sukulaista, isoäiti, isoisä, tätejä ja setiä lapsineen ja lastenlapsineen.

Äitini ja isoäitini pakenivat lapsineen Uzbekistaniin. Minä ja kymmenet tuhannet Ukrainan juutalaiset eivät pahimmissa painajaisissakaan voineet kuvitella, että Ukrainasta täytyy paeta kuoleman uhan takia.

Matka oli hyvin vaikea ja vaarallinen. Lainaan Ukrainan päärabbi Moshe Reuven Asmanin haastattelua: ”Alussa venäläiset ampuivat kaikkia, jotka lähtivät liikkeelle. Näin, kuinka venäläiset tankit tulivat. Se oli psykologinen isku, minusta se tuntui unelta. Donetskissa asuva rabbi soitti minulle ja kertoi, että hänen sihteerinsä puolisoineen olivat kadonneet maantiellä. Oli tullut ilmi, että venäläiset tankit ampuivat ensimmäiset autot, joissa oli pakolaisia, mutta he olivat onnistuneet hyppäämään ulos ja piiloutumaan.”

Jatkan päärabbin sitaatista itse: Kolmea linja-autollista juutalaisia ammuttiin metsätiellä Skviran kaupungin lähistöllä. Olin keskimmäisessä linja-autossa. Luodit osuivat siihen ja 6-vuotias tyttö kuoli. Kuulen päässäni yhä äidin huudon. Se oli sanoinkuvaamatonta.

Siteeraan vielä Ukrainan päärabbia: ”Ukrainan kaupungeissa, kuten Tsernigovessa, ihmiset piiloutuivat kellareihin ilman sähköä, vettä, ruokaa. Ruokimme heitä synagogassa, ihmiset lepäilivät ja sitten lähetimme heitä ulkomaille.

Yritin pelastaa ihmisiä ja lähetin pakettiautoni. Sitä ammuttiin, mutta sen onnistui kuljettaa joitakin haavoittuneita.

Kerron vielä, että Butsan kylässä kuoli juutalainen toimittaja Zoreslav Zamoiskii. Hänet ammuttiin.

Mariupolissa kaksi synagoogaa ovat täysin tuhotut. Tsertkovin kaupungissa on ollut synagoga 400 vuotta. Se oli kestänyt jopa Hitlerin miehityksen, mutta ei neljää Venäjän raketti-iskua. Harkovin synagoga on raunioina. Monet juutalaiset hautausmaat ovat tuhoutuneita. Koko Ukraina on äitien, vaimojen, lasten ja kyynelten ja kuolleiden veren kastelema.

On hyvä kertoa nyt Suomen kansalle eräs historiallinen tosiasia. Sen tietävät kaikki entisen Neuvostoliiton asukkaat. Presidentti Putin on vahvistanut tämän tosiasian moneen kertaan.

Kiova, Ukrainan pääkaupunki, on kaikkien Venäjän kaupunkien äiti, myös Moskovan. Venäjä sai alkunsa Kiovasta.

Presidentti Putin on ilmoittanut, että venäläisten geeneissä on isänmaallisuus ja valmius kuolla Venäjän puolesta. Historia ja asiakirjat hylkäävät tämän väittämän.

Jos katsotaan yli tuhat vuotta vanhoja karttoja, näemme Moskova-nimisen pisteen, jossa on kymmenkunta taloa. Se oli Venäjän alue. Tutkitaan nykyistä karttaa. Mitä siitä pisteestä on tullut? Siinä pienestä pisteessä kasvoi uusi aluevalloitusten geeni.

On erityisen kyynistä ja traagista, että Moskova-tytär hyökkäsi barbaarisesti vastaan Kiova-äitiään, joka on kaikkien Venäjän kaupunkien äiti, jota presidentti Putin toistaa rakastavansa.

En usko, että Venäjä liittää alueita Tyynellemerelle saakka kansanäänestyksillä.

Aseellinen valtaus ja liitokset ovat geneettisessä koodissa. Suomi tietää sen oikein hyvin: Karjalan liittäminen, Helsingin ja muiden kaupunkien kovat pommitukset.

Hyökkäys Ukrainaan teki selväksi suomalaisille, että presidentti Putin voi milloin tahansa käyttää hyväkseen mitä tahansa syytä uhkana Venäjää vastaan ja tunkeutua Suomeen. Syy voi olla mitä typerin, kuten vaikka vaeltajien eksyminen Venäjän alueille, joissa heidät napataan. Tai Suomen täysin looginen pyrkimys liittyä NATOon. Emme tiedä mitä seuraa Ukrainan jälkeen.

Haluan ilmaista erityiset kiitokset Suomen kansalle ja hallitukselle erinomaisesta vastaanotosta, suojasta ja avoimista mahdollisuuksista.

Suomen juutalaisyhteisön jäsenenä haluan ilmaista erityisen kiitollisuuteni suomalaisille veljilleni. Suomen juutalaisyhteisö on erottamaton osa Suomen kansaa. Yhteisöä johtaa erinomainen nuori johtaja, intellektuelli, yksi arvovaltaisten eurooppalaisten ja maailman juutalaisten järjestöjen johtajista, Jaron Nadbornik. Hän huolehtii henkilökohtaisesti Ukrainan juutalaisista, ja olemme kiitollisia hänen avustaan, huomiostaan ja huolenpidostaan.

Rukoilemme jatkuvasti synagogassa Ukrainan kansan puolesta. Haluan päättää puheeni seuraaviin sanoihin:

Agression aikana Ukrainan kansassa tulee ilmi erityinen geenikoodi, jonka kaava on seuraava: Rukoilemme jatkuvasti synagogassa Ukrainan kansan puolesta.

”Kuolemme mieluummin seisten kuin polvillamme eläen”. Tämä koodi heijastaa täysin Ukrainan kansan kestävyyttä ja voitontahtoa.

Käytän tilaisuutta hyväksi ja vetoan kaikkiin kansalaisiin ja järjestöihin. Teidän avullanne ja uhrauksillanne Ukrainan juutalaisten puolesta on äärettömän tärkeä rooli. Jokainen, joka antaa Tsedakun (eli lahjoituksen) saa Luojan siunauksen.

Kiitos huomiostanne.

Nadiia Fedorova, Ukrainalaiset Suomessa ry:n hallituksen jäsen

”Erityisoperaatio tarkoituksena denatsifiointi” – näin Venäjän propaganda kutsuu Ukrainassa meneillään olevaa brutaalia sotaa.

Kreml hyödyntää kyynisesti 2. maailmansodan historiallista muistoa sepittäessään tarinoita ”denatsifioinnista” oikeuttaakseen julmuuksia ja sotarikoksia Ukrainassa. Maassa, jossa on Itä-Euroopan alhaisin antisemitismi, ja joka on valinnut juutalaisen presidentin, sana denatsifiointi on täysin absurdi!

Samanaikaisesti tämä “denatsifiointi” on lähes tuhonnut juutalaiset yhteisöt Ukrainassa.
Tuhannet Ukrainan juutalaiset ovat olleet pakotetut jättämään kotinsa paetessaan Venäjän maahantunkeutumista.

Mariuopolin juutalaisyhteisöä ei enää ole olemassa. Kaupungin kaksi synagogaa ovat tuhotut. Harkovissa ne, jotka ovat jääneet kaupunkiin, ovat jatkuvien pommitusten alla.

Sama tapahtuu Mykolaivissa ja monissa muissa Ukrainan kaupungeissa. Venäläiset miehittävät murhasivat juutalaisen toimittajan Zoreslav Samoiskiyn Butchassa.

Saksalaiset natsit tappoivat vuonna 1941 yli 100 000 juutalaista Babyn Jarissa.
Tänä vuonna venäläiset ohjukset ovat osuneet samaan paikkaan.

Venäjän armeija jatkaa Ukrainan kaupunkien ja kylien pommittamista osoittamatta armoa eläville tai kunnioittamatta kuolleita.

On selvää, että Venäjän väkivallan monissa siviiliuhreissa on juutalaisen yhteisön edustajia.

Juutalaisjärjestöt tekevät lujasti töitä tukeakseen niiden yhteisöjen edustajia, jotka ovat paenneet Ukrainasta. Avustuskeskuksemme ovet avoinna myös heille. Mutta on myönnettävä, että paras tapa tukea Ukrainan juutalaisia on auttaa Ukrainaa voittamaan tämä sota.

Israel on tunnettu pätevistä lääkäreistään. Ja kuten hyvä juutalainen lääkäri sanoisi, paras tapa parantaa sairaus on poistaa sen syy.

Meidän tulee ponnistella kaikin tavoin sodan lopettamiseksi. Vain Venäjän armeijan täydellinen tappio ja kaikkien valloitettujen alueiden vapauttaminen voi tuoda pitkäaikaisen rauhan maahamme. Vain silloin Ukrainan juutalaisilla on mahdollisuus palata koteihinsa, rakentaa talonsa ja ennallistaa yrityksensä ja elää omaa normaalia elämäänsä vapaassa ja demokraattisessa maassa.

 

Ukrainan juutalaisten tukitapahtuma Narinkkatorilla 18.9.

Tule osoittamaan tukesi ahdistavissa olosuhteissa eläville Ukrainan juutalaisille Narinkkatorille, Kampin kauppakeskuksen edustalle sunnuntaina 18.9. klo 15.

Tilaisuudessa puhuvat mm. Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, Eduskunnan Israelin ja Ukrainan ystävyysryhmien puheenjohtaja kansanedustaja Peter Östman, Ukraina-Suomi yhdistyksestä Vassili Goutsoul, Ukrainan juutalainen Borys Korotkov, Hanna Yasat Helsingin juutalaisen seurakunnan hallintoneuvostosta sekä Elämän Marssi ry:n pj. Kari Teittinen. Tilaisuutta isännöi Risto Huvila.

Tule antamaan tukesi ahdistavissa olosuhteissa eläville juutalaisille sisarillemme ja veljillemme. Pukeudutaan tällä kertaa sini-keltaisiin väreihin ja otetaan mukaan Ukrainan ja Israelin liput.

Voit tukea Ukrainan juutalaisia myös sopivaksi katsomallasi rahasummalla maksamalla sen Elämän marssi ry:n tilille NORDEA FI64 1544 3000 2032 37, viite 18092. Rahankeräyslupa RA/2022/1177 voimassa 1.9.-1.12.2022.

Elämän marssi pysäytti Tampereen ratikkaliikenteen

Katso yllä olevalta videolta, minkälainen kulkue marssi Hämeenkadulla antisemitismiä vastaan ja Israelin puolesta.

Tampereella 18.9. pidetty Elämän marssi keräsi paikalle satoja Israelin ystäviä. Koskipuistosta alkanut reitti kulki hetken Hämeenkatua pitkin ennen kuin kääntyi Tuomiokirkonkadulle ja mutkitteli tietöiden seassa päätyen Tammelantorille, missä pidettiin noin tunnin pituinen puhetilaisuus.

Puhujina olivat kansanedustaja Sari Tanus, Keren Kajemet Finland ry:n puheenjohtaja Ethel Salutskij, Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri, YAPS Finland ry:n koordinaattori Varpu Haavisto, Elämän marssi ry:n puheenjohtaja sydänkirurgi Kari Teittinen sekä marssin tamperelainen koordinaattori Olavi Rajahalme. Tilaisuutta isännöi Elämän marssi ry:n varapuheenjohtaja ja Suomi-Israel Yhdistysten Liiton puheenjohtaja Risto Huvila.

Aamulehti teki tapahtumasta uutisen otsikolla ”Ratikkaliikenne keskeytyi vartiksi mielenilmauksen vuoksi Tampereen keskustassa”, mutta ei valitettavasti kertonut marssin osallistujamäärästä tai itse puhetilaisuudesta mitään.

Tapahtuman videotaltiointi julkaistaan tällä sivulla lähipäivinä.

Tule marssimaan Tampereelle 18.9.

Tervetuloa mukaan Elämän marssille antisemitismiä vastaan ja Israelin puolesta Tampereelle lauantaina 18.9. klo 15.

Marssi lähtee liikkeelle Koskipuistosta klo 15 ja päättyy Tammelantorille, jossa alkaa puhetilaisuus n. klo 15:30.

Puhujina ovat kansanedustaja Sari Tanus, Keren Kajemet Finland ry:n puheenjohtaja Ethel Salutskij, Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri, YAPS Finland ry:n koordinaattori Varpu Haavisto, Elämän marssi ry:n puheenjohtaja sydänkirurgi Kari Teittinen sekä marssin tamperelainen koordinaattori Olavi Rajahalme. Tilaisuutta isännöi Elämän marssi ry:n varapuheenjohtaja ja Suomi-Israel Yhdistysten Liiton puheenjohtaja Risto Huvila.

Tule mukaan yhdessä ystäviesi kanssa. Otetaan Suomen ja Israelin liput mukaan ja pukeudutaan sini-valkoisiin väreihin.

Edellisen kerran Elämän marssi järjestettiin Tampereella elokuussa 2019, jolloin marssille osallistui n. 700 ihmistä huonosta säästä huolimatta. Suurin Suomessa järjestetty Elämän marssi keräsi yli 1500 osallistujaa Helsinkiin kesäkuussa 2019. Lue lisää https://www.elamanmarssi.fi/elaman-marssi-2-6-2019/.

Turussa järjestettiin Elämän marssi elokuussa 2018 ja Mänttä-Vilppulassa tammikuussa 2019.

Vuodesta 2007 alkaen Saksasta alkanut liike on järjestänyt Elämän marsseja on järjestetty kymmenissä maissa yli 400 paikkakunnalla. Lisätietoa kansainvälisestä March of Life -järjestöstä www.marchoflife.org.


TÄRKEÄ TIEDOTUS LIITTYEN 18.9. TAPAHTUMAAN TAMPEREELLA:

Juhani Starczewski -niminen henkilö jakaa tietoisesti ja kiusaamistarkoituksessa valheellista tietoa Tampereella lauantaina 18.9. klo 15 järjestettävästä Elämän marssista.

Korjauksena hänen laajasti lähettämiinsä sähköposti- ym. viesteihin: Israelin suurlähetystö ei osallistu marssille, eikä tapahtuma tai Elämän marssi ry edistä millään tavoin pride-liikettä.

Elämän marssi ry:n missiona on toimia antisemitismiä vastaan ja Israelin puolesta ja toivomme marssille vain sellaisia henkilöitä, jotka tätä tavoitetta kunnioittavat.

Elämän marssi ry:n hallitus

Vetoomus Ranskan suurlähettiläälle Sarah Halimin tapauksen johdosta

Elämän marssi ry:n puheenjohtaja Kari Teittinen ja hallituksen jäsen Ethel Salutskij olivat allekirjoittajina alla olevassa vetoomuksessa, joka luovutettiin Ranskan suurlähettiläälle Agnès Cukiermanille maanantaina 3.5.2021. Kuvassa vas. Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja Gideon Bolotowsky, suurlähettiläs Agnès Cukierman, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik, rouva Ethel Salutskij ja Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Kimmo Sasi.

 

Helsinki, 3.5.2021

Hon Madamme l´Ambassadrice
Agnès Cukierman
Ambassade de France
Itäinen Puistotie 13 Helsinki

Vetoomus Sarah Halimin tapauksen johdosta

Haluamme suomalaisina ilmaista syvän huolenaiheemme ihmisoikeuksien toteutumisesta Ranskassa.

Kobili Traoré surmasi naapurinsa, Ranskan juutalaisen, rouva Sarah Halimin 4.4.2017 siksi, että tämä oli juutalainen. Sitä osoittaa murhaajan tekohetkellä käyttämä islamilainen ”Allahu akbar” (Jumala on suuri) -huuto. Tämän voidaan katsoa vahvistavan, että kyseessä oli viharikosmotiivi, jonka kohteeksi valikoitui juutalaista syntyperää ollut henkilö.

Ranskan Korkeimman oikeuden vapauttava päätös 17.4.2021 tässä murha-asiassa on käsittämätön meille yhdentyneen Euroopan kansalaisille. Korkein oikeus katsoi, että Traoré oli tekohetkellä syyntakeeton, koska hän oli vahvasti itse ottamansa huumausaineen vaikutuksen alainen. Siksi häntä ei voitu tuomita teosta. Esimerkiksi Suomessa itse otetun huumeen tai alkoholin vaikutuksen alaisena rikoksen tekeminen ei lähtökohtaisesti ole edes rikoksen rangaistuksen alentamisperuste. Korkeimman oikeuden tuomio sotii syvästi meidän oikeudentunnettamme vastaan. Sillä voi olla myös suuri merkitys rangaistusten ennakkoehkäisevälle vaikutukselle viharikoksissa.

Ranska on tunnetusti edistänyt eurooppalaista ihmisoikeuskehitystä tunnuslauseella: Liberté, Égalité ja Fraternité (vapaus, tasa-arvo ja veljeys). Näillä periaatteilla on ollut suuri merkitys vähemmistöille Euroopassa. Näemme Korkeimman oikeuden ratkaisun kuitenkin loukkaavan näitä periaatteita.

Me allekirjoittaneet toivomme, että Ranskan valtiojohto ryhtyy pikaisiin toimiin rikoslainsäädännön selkeyttämiseksi siten, että huumeiden, alkoholin tai muiden vastaavien aineiden käyttö ei vapauta syytettyä rikosvastuusta ja että asiassa selvitetään, pitäisikö tuomioistuimen ratkaisu saattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi, mikä loisi edellytykset nyt annetun tuomion purkamiselle.
Eurooppalaisina vetoamme, että Ranskan lainsäädäntö riittävän hyvin suojaisi haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjensä asemaa viharikoksilta.

Ranskalaiseen oikeudenmukaisuudentuntoon luottaen,

Kimmo Sasi
Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja, entinen ministeri

Yaron Nadbornik
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja

Ben Zyskowicz
kansanedustaja

Kari Teittinen
Elämän marssi ry:n puheenjohtaja

Ethel Salutskij
Suomen juutalaisyhteisön jäsen

Oula Silvennoinen
akatemiatutkija

Gideon Bolotowsky
Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja

Yom HaShoah – holokaustin muistopäivän webinaari 8.4. klo 19

Yom HaShoah -muistopäivän juhlallisuudet Yad Vashemissa Jerusalemissa 24.4.2017. Kuva Risto Huvila.

Israel ja juutalainen maailma hiljentyy muistamaan holokaustissa murhattujen kuuden miljoonan juutalaisen muistoa ja viettämään Yom HaShoah -muistopäivää nisan-kuun 27. päivänä, joka länsimaisessa kalenterissa osuu tänä vuonna huhtikuun 7.-8. päiville.

Elämän marssi järjestää 8.4. klo 19 webinaarin, jossa keskustellaan Yom HaShoah-päivän merkityksestä Israelille ja juutalaiselle maailmalle.

Keskustelemassa ovat Helsingin juutalaisen seurakunnan apulaisrabbiini Samuel Beniard, holokaustitutkija FT Susanna Kokkonen, toimittaja Rony Smolar, Israelissa asuva suomalaissyntyinen opettaja Gabi Salutskij sekä Elämän marssi ry:n puheenjohtaja Kari Teittinen. Webinaaria isännöi Elämän marssi ry:n varapj. Risto Huvila.

Katso webinaari klikkaamalla yllä olevaa kuvaa tai tästä linkistä: https://youtu.be/d5QW_teKMTY 

Rony Smolarin mietteitä Vainojen uhrien muistopäivänä

Vainojen uhrien muistopäivää tammikuun 27. vietetään Euroopan parlamentin suosituksesta jäsenmaissa vuotuisena Holokaustin muistopäivänä. Tuona päivänä vuonna 1945 puna-armeijan joukot vapauttivat Puolassa sijainneen natsi-Saksan keskitys- ja tuhoamisleirin, Auschwitzin. Siten me eurooppalaisina olemme saaneet perintönä lähihistorian suurimman kansanmurhan, mistä Auschwitz on jäänyt muistomerkiksi, hiljentymisen, mietiskelyn ja anteeksipyynnön paikaksi.

Paljon vapautettavaa ei leirin porttien avauduttua ollut, vain lohduton näky, eläviksi luurangoiksi näännytettyjä ihmisraunioita sekä hehkuvien polttouunien yhä savuavat piiput. Leiri oli ehtinyt koitua yli miljoonan ihmisen, pääasiassa juutalaisen tuhoksi. Näkyä on verrattu helvetin esipihaksi, ihmisen pahuuden vertauskuvaksi.

Muistopäivänä kunnioitetaan kaikkia natsi-Saksan järjestelmällisesti surmaamia ihmisiä, mutta erityisesti juutalaisia, jotka natsien rotuoppi pyrki tuhoamaan täydellisesti. Maanpäälliseksi helvetiksi kuvatussa tuhoamispolitiikassa surmattiin kuusi miljoonaa Euroopan juutalaista.

Holokaustia ja sen käsittämättömän suurta uhrimäärää muistaessamme näemme vain numeroita, suuria uhrilukuja. Kuitenkin numeroiden takaa löytyy surmattuja äitejä ja isiä, lapsia ja isovanhempia, kokonaisia perheitä, hävitettyjä sukuja ja sukupolvia. Heidän mukanaan Eurooppa muuttui, ja maailma muuttui, mutta keskeiseksi kysymykseksi jäi: muuttuiko ihminen?

Niin, onko mikään muuttunut, onko ihminen oppinut tuosta synkästä menneisyydestä? Näin uskottiin ja toivottiin, kun toisen maailmansodan päätyttyä tuli tavaksi julistaa: Ei milloinkaan enää!

Murhenäytelmää on yritetty selittää kanssaihmisen kykynä äärimmäiseen pahuuteen sekä ihmiskunnan ajautumisena moraaliseen rappiotilaan, mikä ei enää milloinkaan saisi toistua.

Kuitenkin juutalaisvastaisuus ja muu uskontoon tai rotuun liittyvä sorto ja vaino ovat palaneet ihmiskunnan arkeen, levinneet ja voimistuneet. Euroopan Unionin perusoikeuksien viraston jäsenmaissa tekemä laaja kysely on paljastanut maanosan juutalaisten vakavan huolen tulevaisuudestaan. Levinneen juutalaisvastaisuuden taustalla nähtiin kansallismielisyyden voimistumisen, poliittiset ulostulot sekä sosiaalisessa mediassa esiintyvä kiihotus ja vihapuhe.

Mielestäni menneisyyden toistuminen on estettävissä muistuttamalla ja varoittamalla jälkipolvia, mihin ihmisarvon ja -oikeuksien kieltäminen voivat pahimmillaan johtaa.

Maailma on aivan liian vaarallinen paikka elää – ei niiden ihmisten vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan ihmisten, jotka seisovat vieressä ja antavat sen tapahtua. –  Albert Einstein


Kirjailija, toimittaja Rony Smolar on Helsingin juutalaisen seurakunnan ja Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston varapuheenjohtaja ja Elämän marssi ry:n hallituksen jäsen. Hän on kirjoittanut useita juutalaisten vaiheisiin liittyviä kirjoja ja toimi mm. YLE:n kirjeenvaihtajana Jerusalemissa vuosina 1980-2002.

Piispa Laajasalon tervehdys Narinkkatorin tapahtumaan osallistuville 4.10.

Arvoisat juhlavieraat, Hyvät Elämän marssi -tapahtumaan osallistuvat,

En valitettavasti voi tänään olla Narinkkatorilla kanssanne, mutta haluan lähettää teille suuren tukeni ja pienen tervehdykseni.

Jotta voisimme tunnistaa tulevaisuuden vaarat, meidän on tunnustettava menneisyyden virheet. Kun sanomme, ”Ei enää koskaan”, katsomme sekä eteenpäin että taaksepäin. Maalaamme yhtäältä kuvan valoisasta hyvästä ja toisaalta katsomme aiemmin piirrettyä pimeyttä. On muistettava ja puhuttava, on varottava unohtamasta, jotta voisimme aloittaa uudestaan. On kerrottava ihmisen vihasta ja tuhosta, jotta voisi kertoa ihmisen tehtävästä rakastaa ja rakentaa.

Olen hyvin iloinen, että voin tähän tilaisuuteen tuoda tervehdyksenä kirkkomme tuoreen kannanoton antisemitismiä vastaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous hyväksyi alle kuukausi sitten kirkon uskontoteologisen linjauksen – dokumentin nimi on Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen.

Dokumentissa annetaan välineitä laajasti uskontodialogiin. Kristittyjen ja juutalaisuuden suhdetta tarkasteltaessa dokumentissa otetaan monipuolisesti kantaa antisemitismiä vastaan muun muassa seuraavalla tavalla:

”Antisemitismin historia on monimuotoinen. Juutalaisviha voi olla esimerkiksi oikeistolaista, vasemmistolaista, islamista nousevaa tai kristillistä. Kirkkojen on vastustettava kaikkea Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton (IHRA) määritelmän mukaista antisemitismiä. Israelin valtiota pitää arvioida samoilla perusteilla kuin muitakin demokraattisia valtioita. Joissakin tapauksissa kritiikki Israelia kohtaan sisältää kuitenkin verhottua antisemitismiä. Keskustelua antisemitismin eri ilmenemismuodoista on syytä jatkaa.”

Hyvät ystävät, toivotan teille Jumalan varjelusta ja siunausta tähän tapahtumaanne. Muistan rukouksessa teitä, juutalaista kansaa, Israelia ja kaikkia eri tavoin sorrettuja.

Teemu Laajasalo
Helsingin hiippakunnan piispa

Lue tapahtumauutinen ja tilaisuuden muut puheenvuorot täältä.

Ei enää koskaan – mielenilmaus Israelin puolesta ja antisemitismiä vastaan Helsingissä 4.10.

Elämän marssi ry järjestää sunnuntaina 4.10. klo 15-16:30 mielenilmauksen antisemitismiä ja antisionismiä vastaan Helsingin Narinkkatorilla Kampin kauppakeskusken edustalla.

Tilaisuudessa puhuvat mm. Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, , kansanedustaja Antero Laukkanen, Holokaustin uhrien muisto ry:n pj. Kimmo Sasi, toimittaja Juhani Huttunen, Keren Kajemet Finland ry:n pj. Ethel Salutskij, holokaustitutkija FT Susanna Kokkonen sekä Elämän marssi ry:n pj. Kari Teittinen. Tapahtumaa isännöi Elämän marssi ry:n varapj. Risto Huvila.

Aiemmin ilmoitetusta poiketen Suomen juutalaisyhteisön puheenjohtaja Yaron Nadbornik ja rabbi Simon Livson eivät voi osallistua tapahtumaan.

Tapahtumapaikan historiallisuudesta kertoo se, että Narinkkatori toimi vuodesta 1876 ainoana juutalaisille sallittuna kauppapaikkana Helsingissä, kunnes heille myönnettiin kansalaisoikeudet 1918. Narinkkatori toimi Kampissa aina vuoteen 1929.

Haastamme kaikki juutalaisten ja Israelin puolesta huolissaan olevat ystävät osallistumaan tähän tärkeään tapahtumaan ja antamaan julkisen tukensa juutalaisille ystävillemme ja Israelille.

Kaikille tapahtumaan saapuville jaetaan vaatteeseen kiinnitettävä Daavidin tähti -tarra merkiksi sympatian osoituksesta. Voit ottaa myös Suomen ja Israelin liput mukaan tapahtumaan. Toivomme osallistujien huomioivan annetut viranomaissuositukset maskien käytöstä.

Tapahtuma on osa kansainvälisen Elämän marssi -yhteisön toimintapäivää, jolla halutaan kiinnittää huomiota juutalaisiin ja Israeliin kohdistavan vihapuheen ja vihan järjettömyyteen. Lisätietoa https://marchoflife.org/mol-events/reconciliation-not-hate/.

Video: Happy Birthday Israel! | A Special Message on the Day the State of Israel was founded

On May 14th we celebrate the anniversary of the founding of the State of Israel in the year 1948. Back then as well as today, there is no nation in the world that has become the target of so much hostility and whose existence is questioned as much as the State of Israel. Therefore, it is important to express our friendship and support for the State of Israel on this very day. The March of the Nations is a powerful sign of solidarity and support for Israel. It cannot take place in 2020 – but the next March of the Nations is already planned for 2021.

2023 © Elämän marssi