Ei enää koskaan 4.10.2020

 

Huolimatta sateisesta ja myrskyisestä säästä noin 200 henkeä saapui antamaan tukensa Israelille ja vastustamaan antisemitismiä Kampin Narinkkatorille 4.10.2020. Katso yllä videokooste tapahtumasta.

Tilaisuudessa puhuivat mm. Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, kansanedustaja Antero Laukkanen, Keren Kajemet Finland ry:n puheenjohtaja Ethel Salutskij, Holokaustin uhrien muisto ry:n pj. Kimmo Sasi, toimittaja Juhani Huttunen, holokaustitutkija FT Susanna Kokkonen sekä Elämän marssi ry:n pj. Kari Teittinen. Tapahtumaa isännöi Elämän marssi ry:n varapj. Risto Huvila. Lisäksi Helsingin piispa Teemu Laajasalo lähetti tapahtumaan tervehdyksensä. Tämän artikkelin alla tilaisuudessa pidettyjä puheenvuoroja.

Tapahtumapaikan historiallisuudesta kertoo se, että Narinkkatori toimi vuodesta 1876 ainoana juutalaisille sallittuna kauppapaikkana Helsingissä, kunnes heille myönnettiin kansalaisoikeudet 1918. Narinkkatori toimi Kampissa aina vuoteen 1929.

Kaikille tapahtumaan saapuville jaettiin vaatteeseen kiinnitettävä Daavidin tähti -tarra merkiksi sympatian osoituksesta.

Tapahtuma oli osa kansainvälisen Elämän marssi -yhteisön toimintapäivää, jolla halutaan kiinnittää huomiota juutalaisiin ja Israeliin kohdistavan vihapuheen ja vihan järjettömyyteen. Lisätietoa https://marchoflife.org/mol-events/reconciliation-not-hate/.


Piispa Laajasalon tervehdys Narinkkatorin tapahtumaan osallistuville 4.10.

Arvoisat juhlavieraat, Hyvät Elämän marssi -tapahtumaan osallistuvat,

En valitettavasti voi tänään olla Narinkkatorilla kanssanne, mutta haluan lähettää teille suuren tukeni ja pienen tervehdykseni.

Jotta voisimme tunnistaa tulevaisuuden vaarat, meidän on tunnustettava menneisyyden virheet. Kun sanomme, ”Ei enää koskaan”, katsomme sekä eteenpäin että taaksepäin. Maalaamme yhtäältä kuvan valoisasta hyvästä ja toisaalta katsomme aiemmin piirrettyä pimeyttä. On muistettava ja puhuttava, on varottava unohtamasta, jotta voisimme aloittaa uudestaan. On kerrottava ihmisen vihasta ja tuhosta, jotta voisi kertoa ihmisen tehtävästä rakastaa ja rakentaa.

Olen hyvin iloinen, että voin tähän tilaisuuteen tuoda tervehdyksenä kirkkomme tuoreen kannanoton antisemitismiä vastaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous hyväksyi alle kuukausi sitten kirkon uskontoteologisen linjauksen – dokumentin nimi on Suuntaviivoja uskontojen kohtaamiseen.

Dokumentissa annetaan välineitä laajasti uskontodialogiin. Kristittyjen ja juutalaisuuden suhdetta tarkasteltaessa dokumentissa otetaan monipuolisesti kantaa antisemitismiä vastaan muun muassa seuraavalla tavalla:

”Antisemitismin historia on monimuotoinen. Juutalaisviha voi olla esimerkiksi oikeistolaista, vasemmistolaista, islamista nousevaa tai kristillistä. Kirkkojen on vastustettava kaikkea Kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton (IHRA) määritelmän mukaista antisemitismiä. Israelin valtiota pitää arvioida samoilla perusteilla kuin muitakin demokraattisia valtioita. Joissakin tapauksissa kritiikki Israelia kohtaan sisältää kuitenkin verhottua antisemitismiä. Keskustelua antisemitismin eri ilmenemismuodoista on syytä jatkaa.”

Hyvät ystävät, toivotan teille Jumalan varjelusta ja siunausta tähän tapahtumaanne. Muistan rukouksessa teitä, juutalaista kansaa, Israelia ja kaikkia eri tavoin sorrettuja.

Teemu Laajasalo
Helsingin hiippakunnan piispa


Ethel Salutskij, Keren Kajemet Finland ry:n puheenjohtaja ja Elämän marssi ry:n hallituksen jäsen

Hyvä yleisö – hyvät ystävät,

Tämän tilaisuuden otsikon kolme iskevää sanaa ”Ei enää koskaan”, ovat velvoittavia ja julistuksen omaisia, joilla tänne kokoontuneina haluamme sitoutua juutalaisvastaisuuden ja sen eri ilmenemismuotojen torjumiseen.

Lähihistoriamme on liian tuoreessa muistissa muistuttamassa meitä siitä, mihin sivistynyt Eurooppa pahimmillaan kykeni, kun miljoonat viattomat, ulkopuolisten estämättä, hävitettiin maan päältä vain siksi, että he edustivat valtaväestöstä poikkeavaa uskontoa ja kulttuuria.

Siihen johtaneella antisemitismillä eli juutalaisvastaisuudella on pitkä ja tuhoisa historia, mikä useimmin on seurannut yhteiskunnassa vallitsevaa tilaa. Sanonta, että juutalaisvastaisuus tai mikä tahansa vähemmistöön kohdistuva rodullinen syrjintä ja viha, heijastavat yhteiskunnan olotilaa tai jopa pahoinvointia. Siksi syyllisiksi tahtovat valikoitua juuri vähemmistöt, ja useimmiten juuri juutalaiset.

Juutalaisena vakava huomioni on juutalaisvastaisuuden leviämisessä maailmalla, joka on uhkaavasti tavoittanut myös Suomen. Leviämisen taustalla ovat sosiaalisen median ulkoa tuotetut mielipiteet ja valheet, jotka näkevät juutalaiset syyllisinä vallitseviin ongelmiin. Niinhän ”somessa” todetaan koronaviruksesta, jonka väitetään olevan juutalaisten alullepanema. Ja niinhän väitettiin muinoin 1300-luvulla pääasiassa Euroopassa levinneestä ”Mustasta surmasta” eli rutosta.

Valitettavasti juutalaisvastaisuus on vihapuheen ja tarkoituksenhakuisen aivopesun tuloksena tarttunut henkilöihin, jotka eivät milloinkaan ole edes kohdanneet juutalaista. Asenteeseen on vain riittänyt kritiikitön luottamus tarjottuun tietoon ja pahimmassa tapauksessa tarttuminen väkivaltaan, kuten mm Ranskassa ja Saksassa, ja jopa läntisissä naapureissamme on tapahtunut.

Mutta näen tämän päivän kanssaihmisen valistuneena, jolla on useita tietolähteitä kyseenalaistamaan, jopa haastamaan perättömät väitteet.

Täällä Suomessa juutalaiset ovat vähemmistönä eläneet lähes kaksi vuosisataa. Saimme täydet kansalaisoikeudet heti maamme itsenäistyttyä, isämme ja isoisämme puolustivat tätä maata sodissa 1939-45 ja osa heistä antoi henkensä isänmaansa puolesta.

Kuulumme monikulttuurisen Suomen kulmakiviin, panoksemme yhteiskunnassa on ollut lukumääräämme nähden merkittävä, minkä lisäksi olemme ylpeitä suomalaisia, Suomen juutalaisia.

Juutalaisina näemme oikeudeksemme myös puolustaa juutalaisten omaa valtiota Israelia, jonka olemassaolon monet tuntuvat kyseenalaistavan, jopa kieltävän. Mutta miksi ei juutalaisilla saisi olla omaa valtiota, kun se oikeus on suotu myös monille muille. Tuon oikeuden kieltämistä pidetään juutalaisten kansallisaatteen eli sionismin kieltämisenä eli modernin juutalaisvastaisuuden ilmentymänä.

Televisiossa esitettiin kesällä ohjelma nimeltä ”Entä jos” ja minulle tuli siitä mieleen kysymys, entä jos Israel olisi perustettu vuosikymmen aikaisemmin eli vuonna 1938? Silloin Euroopan juutalaisilla olisi ollut turvasatama, mihin hakeutua ja silloin Euroopan omatunto olisi ollut puhtaampi.

Mutta jos Israelin valtion olemassaolo nyt kiellettäisiin, niin juutalaiset saataisiin jälleen tuntemaan turvattomuutta. Siihenkö antisionismissa pyritään?

Hyvä yleisö, haluan tällä paikalla, juutalaisten entisenä kauppapaikkana tunnetulla Narinkkatorilla uskoa, ettei maassamme eikä muuallakaan enää koskaan toistuisi lähihistoriamme murheelliset kokemukset. Sen verran luotan ihmiskunnan moraalin kohentumiseen.

Lopuksi haluan tänään vietettävänä Lehtimajajuhlan päivänä toivottaa kaikille iloista juhlapyhää, Chag Sukkot Sameach, ja pysykäämme terveinä!

KIITOS!


 

2021 © Elämän marssi